
FASB ehdottaa kriteerejä vakausvaluuttojen käsittelylle käteisvastineina
- FASB ehdottaa esimerkkejä, jotka täsmentävät, milloin vakausvaluutta voidaan kirjata taseeseen käteisvastineeksi.
- Kelpoisuus edellyttää suoraa lunastusoikeutta liikkeeseenlaskijalta ja vähintään 1:1-suhteessa katettuja, likvidejä reservejä.
- Kommenttikierros on avoinna 19. marraskuuta 2026 asti, ja ehdotus nojaa GENIUS-lain reservivaatimuksiin.
Yhdysvaltain kirjanpitolautakunta sitoo vakausvaluutan käteisvastineaseman lunastusoikeuteen ja reservien laatuun, ei pelkkään dollarisidontaan.
Yhdysvaltain kirjanpitolautakunta FASB (Financial Accounting Standards Board) on julkaissut ehdotuksen, joka täsmentää, milloin vakausvaluutta voidaan merkitä yhtiön taseeseen käteisvastineeksi. CryptoBreaking kertoo, ettei kyse ole käteisvastineen määritelmän muutoksesta, vaan havainnollistavista esimerkeistä nykyiseen kirjanpito-ohjeistukseen. FASB ottaa ehdotuksesta vastaan julkisia kommentteja 19. marraskuuta 2026 asti.
FASB toteaa ehdotuksessaan, että kelpoisuudelle on kaksi ehtoa. Ensinnäkin haltijalla on oltava sopimukseen perustuva oikeus lunastaa token käteiseksi liikkeeseenlaskijalta milloin tahansa.
Toiseksi reservit on pidettävä erillään yhtiön muusta varallisuudesta, ja niiden on koostuttava lyhytaikaisista, erittäin likvideistä varoista, jotka kattavat liikkeessä olevat tokenit vähintään suhteessa 1:1.
Pelkkä vilkas jälkimarkkinakauppa ei riitä, jos haltija ei voi lunastaa tokenia suoraan liikkeeseenlaskijalta ennalta tiedossa olevaa käteismäärää vastaan. Sama koskee reservejä, joissa on mukana kryptovaroja tai kultaa.
Tällaiset reservit eivät täytä ehtoa, koska kryptovarojen ja kullan arvo voi heilahdella eikä täytä vaatimusta erittäin likvidistä varallisuudesta.
CryptoBreakingin mukaan kirjanpitokohtelu vaikuttaa käytännössä siihen, miten yhtiöt esittävät vakausvaluuttaomistuksensa taseessaan ja miten tilintarkastajat arvioivat niihin liittyvää riskiä esimerkiksi kassanhallinnassa.
Ehdotus kytkeytyy heinäkuussa 2025 allekirjoitettuun GENIUS-lakiin, joka loi liittovaltion sääntelykehyksen maksuihin tarkoitetuille vakausvaluutoille.
Laki velvoitti liikkeeseenlaskijat kattamaan liikkeeseen lasketut tokenit vähintään suhteessa 1:1 dollareilla ja lyhytaikaisilla valtion velkakirjoilla sekä julkaisemaan reservitiedot kuukausittain.









