Oma lompakko vai pörssi – kumman riskit osaat hallita paremmin?
- Pörssisäilytys altistaa sijoittajan toisen osapuolen epäonnistumiselle, kuten hakkeroinnille tai maksukyvyttömyydelle.
- Itsesäilytys poistaa tämän riskin mutta siirtää koko vastuun käyttäjälle.
- FTX:n romahduksen jälkeen pörssin todettiin pitäneen vain 0,1 prosenttia asiakkaiden bitcoineista.
- Kadonnutta seed-lausetta ei voi palauttaa, eikä itsesäilytyksessä ole asiakaspalvelua.
Kysymys ei oikeastaan ole siitä, kumpi säilytystapa on turvallisempi. Kysymys on siitä, minkä tyyppistä riskiä sijoittaja osaa itse hallita.
Kryptosäilytyksen valinta esitetään usein turvallisuuskysymyksenä, mutta se on pikemminkin vastuukysymys. Pörssisäilytys ja itsesäilytys eli omasäilytys eivät kilpaile siitä, kumpi suojaa varat paremmin. Ne jakavat riskin eri suuntiin. Pörssin asiakas laskee sen varaan, ettei säilyttäjä kaadu alta. Oman lompakon haltija taas kantaa vastuun jokaisesta omasta virheestään.
Pörssiriskistä on viime vuosilta runsaasti todisteita. FTX romahti loppuvuodesta 2022. Konkurssipesän oikeusasiakirjojen mukaan pörssi oli säilyttänyt vain 0,1 prosenttia asiakkaiden bitcoineista ja 1,2 prosenttia näiden ETH-varoista. Asiakkaiden varoihin jäi noin kahdeksan miljardin dollarin aukko.
Tapaus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Mt. Goxin selvitysmenettelyn mukaan pörssi menetti aikanaan 850 000 bitcoinia, ja velkojat odottivat osittaisia korvauksia yli kymmenen vuotta. Maksut alkoivat vasta vuonna 2024. QuadrigaCX taas vei mukanaan noin 190 miljoonaa dollaria, kun yhtiön perustaja kuoli ja ainoat avaimet katosivat hänen mukanaan. Kanadan arvopaperivalvojan (BCSC) tutkinnan mukaan asiakkaiden varat olivat tosiasiassa kadonneet jo ennen tätä. Yhteistä näille kaikille on, ettei sijoittaja itse tehnyt mitään väärin. Riski piili täysin säilyttäjän toiminnassa.
Vakuudeton velkoja
Kun säilyttäjä menee konkurssiin, asiakas ei yleensä omista enää omia kolikoitaan vaan saatavan pörssiltä. Hän asettuu jonoon muiden velkojien kanssa ja saa takaisin vain sen osuuden, joka pesästä riittää – usein murto-osan ja vuosien viiveellä.
Näistä konkursseista on johdettu kryptopiirien tunnetuin periaate. "Not your keys, not your coins" kääntyy karkeasti: jos avaimet eivät ole sinun, eivät kolikotkaan ole. Kun säilyttäjä kaatuu, asiakkaista tulee vakuudettomia velkojia.
Vastuu siirtyy, ei katoa
Itsesäilytys poistaa toisen osapuolen riskin kokonaan. Tilalle tulee kuitenkin joukko riskejä, joita kukaan muu ei korjaa puolestasi.
Pahin niistä on avaimen pysyvä menetys. Kadonnut seed-lause eli palautuslause on peruuttamaton, eikä kolikoita saa takaisin millään tukipyynnöllä.
Toinen ryhmä on tietojenkalastelu ja haittaohjelmat. Väärennetty pörssisivu houkuttelee syöttämään palautuslauseen, ja huijari tyhjentää lompakon hetkessä. Yhtä yleinen on leikepöydän kaappaus: haittaohjelma vaihtaa kopioidun vastaanottajaosoitteen huomaamatta hyökkääjän osoitteeksi juuri ennen siirron vahvistamista. DeFi-sovelluksissa vaarana on haitallinen hyväksyntä, jossa käyttäjä antaa allekirjoituksellaan tuntemattomalle sopimukselle oikeuden siirtää tokeneitaan vapaasti.
Kolmas on yksinkertaisesti inhimillinen virhe. Varat lähetetään väärään osoitteeseen, valitaan väärä lohkoketju tai allekirjoitetaan haitallinen transaktio omasta tahdosta.
Itsesäilytyksessä ei ole peruutusnappia eikä asiakaspalvelua, ja jokainen virhe on lopullinen.
Kumpi tapa sopii kenelle? Kysymys on harhaanjohtava, sillä molemmat säilytystavat ovat vieneet asiakkaiden varat nollaan. FTX:n asiakkaat menettivät kaiken, koska luottivat säilyttäjään, joka ei pitänyt heidän kolikoitaan. Itsesäilyttäjä menettää kaiken, jos kadottaa palautuslauseensa tai allekirjoittaa väärän transaktion. Sama lopputulos, vastakkaisesta syystä. Valinta ei siis koske turvallisuutta vaan sitä, kumman virheen sietää kantaa yksin.
