EBA ja New York sopivat vakaarahojen valvontayhteistyöstä
- EBA ja New Yorkin osavaltion rahoituspalveluvirasto NYDFS allekirjoittivat tiistaina yhteisymmärryspöytäkirjan vakaarahojen valvonnasta.
- Virastot vaihtavat tietoja liikkeeseen lasketuista määristä, haltijamääristä, auditoinneista ja sääntelyasemasta.
- Yhteistyö rakentuu EU:n MiCA-asetuksen varaan ja koordinoi valvontaa suurille liikkeeseenlaskijoille molemmin puolin Atlanttia.
- Globaali vakaarahamarkkina on yli 319 miljardia dollaria, ja dollarimääräiset USDT ja USDC hallitsevat sitä.
Suurimmat dollarivakaarahat liikkuvat yli valtamerten, mutta niitä on tähän asti valvottu kahdella eri mantereella erikseen. Uusi sopimus alkaa kuroa tuota rakoa umpeen, ja se koskettaa myös eurooppalaista sijoittajaa.
Vakaaraha (stablecoin) ei tunne valtionrajoja, mutta sen valvojat tuntevat. Tämä epäsuhta sai tiistaina uuden vastauksen, kun kaksi rahoitusvalvojaa eri puolilta Atlanttia sopivat tekevänsä yhteistyötä.
Euroopan pankkiviranomainen EBA ja New Yorkin osavaltion rahoituspalveluvirasto NYDFS allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan. Se julkistettiin 3. kesäkuuta. Sopimus luo periaatteet ja menettelyt tietojen vaihtoon sekä vakaarahojen valvonnan, markkinatrendien ja riskien koordinointiin.
Virastot voivat jakaa keskenään luvut liikkeeseen lasketuista vakaarahoista, kierrossa olevasta kokonaisvolyymistä ja haltijoiden määrästä. Tiedonvaihto kattaa myös sisäisten ja ulkoisten auditointien tulokset, tuotteiden ja palveluiden sääntelyaseman sekä kehyksen kriisitilanteiden koordinointiin. Käytännön tasolla virasto saa siis suoran näkymän siihen, mitä toisen mantereen valvottava raportoi.
Lista kuulostaa tekniseltä, mutta sen sisältö on valvojan ydinaineistoa. Juuri näistä numeroista selviää, onko liikkeeseenlaskijalla aitoja vakuuksia kierrossa olevia tokeneita vastaan. Aiemmin eurooppalainen valvoja on joutunut luottamaan siihen, mitä yhdysvaltalainen kollega sattuu julkisesti kertomaan.
Mikä on yhteisymmärryspöytäkirja (MOU)?
Yhteisymmärryspöytäkirja on viranomaisten välinen sopimus yhteistyön pelisäännöistä. Se ei ole sitova laki vaan kuvaa, miten osapuolet vaihtavat tietoja ja sovittavat toimintansa yhteen. Rahoitusvalvonnassa MOU on tavallinen tapa ylittää lainkäyttöalueiden rajat ilman uutta lainsäädäntöä.
Sopimuksella on selvät rajansa. Valvonnan piiriin tulee vain valvottavien tahojen vakaarahatoiminta, ei näiden yhtiöiden kaikki muu liiketoiminta.
Kaksi rekisteriä, jotka alkavat puhua
Miksi tämä on rakenteellisesti tärkeää?
Kehyksenä toimii EU:n MiCA-asetus, kryptomarkkinoiden kattava EU-sääntelykehys. NYDFS:llä taas on oma vakiintunut lupajärjestelmänsä. Sen kautta moni suuri liikkeeseenlaskija toimii Yhdysvalloissa. Kun nämä kaksi rekisteriä alkavat keskustella keskenään, suuria toimijoita katsotaan yhdenmukaisemmin molemmilla lainkäyttöalueilla.
Sama vakaaraha voi olla samaan aikaan eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen valvonnan piirissä. Ilman koordinaatiota valvojat näkevät kumpikin vain oman puolikkaansa. Sopimus pyrkii poistamaan juuri nämä katvealueet.
NYDFS perusteli sopimusta omalla lausunnollaan. Virasto on valvonut dollarivakaarahojen liikkeeseenlaskijoita New Yorkin osavaltiossa jo vuosia, ja sen lupajärjestelmän alla toimivat muun muassa useat suurimmista dollarivakaarahoista.
– Yhteistyö tehostaa vakaarahatoimintaa harjoittavien tahojen valvontaa, tunnistaa markkinatrendejä ja riskejä sekä edistää vakaarahamarkkinan eheyttä, virasto toteaa.
Mittakaava selittää, miksi koordinaatiota tarvitaan. Globaali vakaarahamarkkina on CoinGeckon datan mukaan kasvanut yli 319 miljardiin dollariin, ja sitä hallitsevat dollarimääräiset jätit, Tetherin USDT ja Circlen USDC.
Samat liikkeeseenlaskijat näkyvät sekä eurooppalaisilla että yhdysvaltalaisilla markkinoilla, joten erillinen valvonta jättää helposti sokeita pisteitä. Näiden kahden valuutan vakaus pitää pystyssä suuren osan koko kryptomarkkinan päivittäisestä kaupankäynnistä.
Suomalaisen sijoittajan kannalta merkitys on hienovarainen mutta aito. Mitä yhtenäisemmin isoja vakaarahoja valvotaan, sitä paremmin EU-puolen sääntelijä näkee, mitä Atlantin takana tapahtuu, ennen kuin ongelmat ehtivät tänne. Toistaiseksi sopimus on vasta kehys. Kuinka tiiviiksi tiedonvaihto käytännössä muodostuu, jää nähtäväksi.
