Sharding

Mikä on Sharding?

Sharding on skaalausmenetelmä, jossa lohkoketju jaetaan rinnakkaisiin osiin eli shardeihin (sirpaleisiin). Sen sijaan, että jokainen solmu käsittelisi kaikki verkon transaktiot, kukin shard käsittelee vain oman osuutensa. Tämä moninkertaistaa verkon kokonaiskäsittelykapasiteetin.

Perinteisessä lohkoketjussa jokainen solmu tallentaa koko ketjun historian ja validoi kaikki transaktiot. Tämä takaa turvallisuuden mutta rajoittaa suorituskykyä. Sharding ratkaisee ongelman jakamalla datan ja laskennan useiden osien kesken. Jos verkossa on 64 shardia, teoreettinen suorituskyky voi olla jopa 64-kertainen yksittäiseen ketjuun verrattuna.

Ethereumin alkuperäisessä tiekartassa sharding oli keskeinen skaalausratkaisu. Suunnitelmissa oli 64 shardia, jotka olisivat käsitelleet transaktioita rinnakkain. Ethereumin strategia muuttui kuitenkin merkittävästi: nykyisin Ethereum keskittyy dankshardingiin, jossa shardit palvelevat ensisijaisesti rollupien datanvarastona pääketjussa suoritettavien transaktioiden sijaan. EIP-4844 (Dencun-päivitys) oli ensimmäinen askel tähän suuntaan.

Muita sharding-lähestymistapoja käyttävät esimerkiksi Near Protocol, jossa verkko jakautuu dynaamisesti shardeihin kuormituksen mukaan, ja Zilliqa, joka oli yksi ensimmäisistä shardingia toteuttaneista ketjuista. Sijoittajalle sharding on tärkeä konsepti, koska se vaikuttaa suoraan lohkoketjun skaalautuvuuteen ja siten sen kykyyn palvella miljoonien käyttäjien massaomaksuntaa. Skaalausongelmat ratkaiseva ketju voi saada merkittävän kilpailuedun.